Vajaan vuoden päivät jo kestäneessä uutistoimittajan pestissäni olen opetellut ulkoa listan ilmauksia, jotka saavat pelinsä tosissaan ottavan kohdeyleisöni näkemään punaista. Tulikivenkatkuisia kommentteja kirvoittavat toki täydet itsestäänselvyydet kuten mikromaksut ja lisäsisältö, mutta penseimmiksi lukijamme pistää tuo kirosanojen kuningas, kaikkien pelaajien todellinen verivihollinen: kasuaalipelit.

ah animalcrossingEn toki tahdo yleistää liikaa – olen varma, että useampi tätäkin lukeva keksii pelialalta alta aikayksikön reilun kourallisen epäkohtia, jotka oikoisi mielellään ennen kasuaalipelien taikomista pois pallolta. Jokin termin alle ryhmiteltävissä tekeleissä kuitenkin hyytävän vastaanoton perusteella kismittää, ja yllättävän moni tuntuukin erottelevan ne isojen poikien niin kutsutuista tosipeleistä surutta aivan täysin. Logiikka selkäpiihin uponneen hyljeksintäreaktion takana näkyy jo nimessä: kasuaalipelejähän pelaavat kasuaalit, ne jotka eivät tiedä paremmasta, niinhän? Niinhän?

Itse olen pelieni suhteen hyvin kaikkiruokainen. Alustasotia sen kummemmin kommentoimatta tiedostan olevani pc-pelaajana tietynlaisessa etulyöntiasemassa tarjonnan suhteen, ja napsin kirjastoihini täytettä sieltä sun täältä harrastukseen liikenevän vapaa-ajan puitteissa. Toimittajanalkuna minun on lähes pakko pitää mieleni avoimena – tällä alalla asiantuntijaksi ei tulla omalla mukavuusalueella pysyttelemällä. Suosikkieni lista on villi sekoitus erilaisia genrejä, mekaniikkoja ja tunnesiteitä Spec Ops: The Linen kaltaisista itketysräiskinnöistä Civilizationin kylmän laskelmoivaan strategiaan. Hyvän pelin leima ei mielestäni katso lajityyppiä tai grafiikoita.

ah fantasylifeYlempänä mainitut häpeälliset kasuaalipelit ovat sillisalaattimieltymyksistäni huolimatta kuitenkin se yksi ainoa genre, jonka pariin palaan aina uudelleen. Monen sadan tunnin eeppisille fantasiaseikkailulle on aikansa ja paikkansa, mutta illan treeneistä kotiin palatessani sieluni ei kaipaa lohikäärmejahdin mahtipontisia käänteitä. Sen sijaan kasaan peitoista ja tyynyistä itselleni lämpimän pesän, valitsen taustalle sopivan aivottoman komediasarjan ja tartun hiiren sijasta käsikonsoliin. Kulutan kallisarvoiset hetkeni ennen unten maille painumista lampaita silittäen, puita pilkkoen tai kotia sisustaen, enkä pode touhusta minkäänlaista syyllisyyttä.

Pelaaminen on itselleni nimittäin juuri sitä, mitä sillä hetkellä satun tarvitsemaan. Pitkän työ- ja opiskeluputken päätteeksi päälle jää usein pakonomainen tekemisvaihde, jota en saa pois päältä pelkkää televisiota tuijottamalla, mutta silmiä painaa illan hämärtyessä jo väsymys. Kasuaalipelejä on moneen lähtöön, mutta niistä omaan hyllyyni valikoituneita yhdistää tietty seikka: vaikka mieli lepää puolirutiinilla hoituvien iltapuhteiden parissa, tuntuu puuha silti siltä, että saan jotain pientä aikaan. Harvest Moon palkitsee pelaajansa sadon korjaamisesta tilille ropisevilla kolikoilla, kun Saminkin maasta taivaisiin kehumassa Fantasy Lifessa ahkeruus taas ilmenee tyytyväisten kyläläisten kasvoilla ja itse nikkaroiduin huonekaluin ehostetun mökin lämmössä. Animal Crossingin naapureiden keskuuteen on mukava palata, kun muutaman päivän tauko tiedostetaan tavallista riemukkaammin tervehdyksin.

ah harvestmoonHaastetta edellä mainitsemani pelit eivät ehkä juuri tarjoa, mutta tekeekö se minusta kasuaalipelaajan? Ehkä kasuaali-etuliite genren nimessä ei kuvaakaan sen kohdeyleisöä, vaan sen lämmintä, huolet häivyttävää henkeä. Vaikka pelikokemukseltaan voi kaivata ajoittain paljon muutakin, rehellisessä rentoutumisessa ei ole mielestäni mitään hävettävää. Me kaikki kaipaamme hengähdystaukoa joskus, ja omat keuhkoni vedän pakkasröökin sijaan paljon mieluummin täyteen virtuaalista maaseutuilmaa. Pelaamisen ei tarvitse olla pelkkää kulmat kurtussa pullistelua, eikä pienempi pikselihauis tee pelaajasta vähemmän uskottavaa.

Älkäähän siis hävetkö, älkääkä ainakaan häpäiskö. Kaikki me mielenrauhaa silloin tällöin kaipaamme.

Johanna Puustinen

Suomalaisen pelijournalismin untuvaisimman ummikon liikanimeä ylpeydellä kantava Johanna on löytänyt itselleen mukavan pesän Pelaaja-lehden sivuilta, mutta tekee satunnaisia yllätysesiintymisiä myös muissa medioissa.