Hyvä veli, älä myy.

Spektaattorit tässä taas sysäyttämässä syväluotaavaa lautapeli- ja figujournalismia suoraan teidän verkkokalvoillenne. Tässä kirjoitelmassa olisi vähän mietintää ja neuvoja siitä, mitä kannattaa myydä ja mitä ei. Olen monta kertaa huomannut tehneeni virheen kun olen myynyt Olvi-janoissani jonkun figutuotteen ja vähän ajan päästä nuo törkyhalvalla myydyt tuotteet olisivat tuoneet pöytään konjakkia perus Pirkka-kaljan sijaan.

Teen itselleni ja muille haaskansyöjille karhunpalveluksen, koska harrastan muiden figuilijoiden kanssa Tori.fi- ja Huuto.net -palvelujen stalkkaamista jossa etsitään harvinaisia figuja tai pelejä, mieluiten täysin alahintaan eli törkyhalvalla. Paljastan tässä kirjoituksessa vain muutaman pelin, koska jos keskittyisin kaikkiin tässä voisi mennä muutama päivä pelkästään tutkimiseen. Käyn läpi myös sellaisia pelejä joita voi löytää Suomesta melko yleisesti, eli en keskity peleihin kuten Star Wars Queen's Gambit, joka on todella harvinainen ja kallis (600€).

On monia pelejä jotka ovat kalliita vain siksi että ne ovat harvinaisia, toiset siksi että ne ovat vain ajan kuluessa pysyneet hyvinä. Monet meistä 80-luvulla syntyneistä on pelannut niitä kavereiden kanssa ja saanut ensimmäisen kosketuksen roolipelaamiseen sekä lautapelaamiseen. Ne onnistumisen tunteet lujittivat kiinnostuksen pelaamiseen. Nämä pelit myös esittelivät ensimmäisen kerran eri genrejä. Jos ei räkänokkana ollut kaapelia tai lautasta katolla, eron fantasian ja scifin välillä oppi varhain. Kun nuorena luki pelien ohjeita ja kortteja, suomennettu englanninkieli ei kuulostanut ihmeellisemmältä. Nykyisemmin se on erittäin härskiä ja kornia.

pic338410Hero Quest

Aaah! Vanha kunnon lannevaatebarbaari joka pyyhki koko laudan tyhjäksi kun nynnytonttu laahaa persettään onkaloissa. Peli tuli 80-luvun aivan lopulla jolloin se räjäytti pankin ja siihen tehtiin lisäosia. Figut ovat yhtä korneja kuin häissä itkeminen ja kalusteet ovat pahvia joten ne on jokaisella rikki. Kun tämä silloin nuorena paskantaputtelijoina hankittiin, hankittiin heti joulun
välipäivinä talomaalia ja leikittiin figumaalaajaa. Tähän liittyy osa pelin nykyisestä hinnasta. Suurimmasta osasta peleistä puuttuu osia joita on rikottu, koira syönyt, maalattu vituiksi ja aurinko raiskannut mökin ikkunan läpi. Kun löydät tämän pelin, älä siis myy vaan tarkista onko kaikki osat tallella ja halaa laatikkoa, koska se on nähnyt sängyn alta ensimmäiset miehuuden kokemukset teini-iässä. Jos osia on hukassa voi laatikosta pyytää sen 60€ mutta jos kaikki on bueno niin el hundo (100€) on arvo.

Space Crusade box frontSpace Crusade / Space Hulk

Vaikka pelit eivät ole samoja, teema on Warhammer 40k joten en viitsi eritellä. Space Crusade on halpamalli Space Hulkista, molemmissa iteraatioissa seikkaillaan valtavan Australian kokoisen avaruusaluksen sisällä tappaen kaiken minkä eteen tulee. Vastassa on tyranideja, kaaosta ja robotteja. Hulkissa ollaan kahden pelaajan turpajuhlissa, kun taas Crusadessa pelataan yhtä Dungeon Masteria vastaan jolla on käytössään kentällä olevat avaruushirviöt. Space Crusade on melko suoraan verrattavissa Hero Questiin levittäytymiseltään sekä suosioltaan, niinpä näitä ostettiin paljon 10-vuotiaille. Nämä räkänokat (itseni mukaan lukien) töhrivät figut paskamaaliin. Space Crusadea saa melko halvalla vielä, isoin rikki mennyt palanen on yleensä itse laatikkoa ja sen kuntoa tulee katsoa kun sen ostaa. Täydellisessä kunnossa olevan Crusaden saa 100 eurolla, mutta jos tyytyy vähempään lootan voi saada seitsemällä kympillä. Space Hulkista on tullut neljäs painos, jonka saa satasella kaupasta. Vuosi sitten siitä sai vielä pulittaa 200€.

spacehulkv2faceMordheim

Games Workshopin fantasia-skirmish-seikkailupeli vuodelta 1999. Tämä juuri ennen milleniumia tullut teos sijoittuu Warhammer Fantasyn maailmaan, jossa ryöstöretkeilijät yrittävät löytää wyrdstone-taikakiviä Mordheimin kaupungista. Nämä kivet ovat ilmeisesti ihmishenkiä kalliimpia, joten tappeluksi tämäkin peli menee. Mordheim luottaa paljon myös figuurien muokkaukseen ja hahmoille laitettaviin aseistuksiin, joten monella rosvojoukot eli warbandit ovat kokeneet kovia ja näin pilanneet alkuperäisen arvon. Silloin kauan Ahtisaaren aikaan tuli Mordheimin laatikossa paljon kaikkea kivaa kuten Human Merc -warband, Skaven-warband sekä paljon rakennuksia joihin peli paljon nojaa. Pelialusta tulee olla mahdollisimman täynnä tavaraa ja tilpehöörää, koska kyseessä on skirmish-tyylinen peli. Joukkueita on vähemmän kuin Blood Bowlissa, eli noin 14 riippuen miten ne lasketaan. Joukkueet olivat toisinaan tehty metallista, mutta aseet ja muu pikkutarkka valujälki oli tehty muovilla. Mordheim on siis myös kuopattu ja siitä on tullut monta erilaista tasapainoa hakevaa vedosta, josta yleisin on Coreheim. Jos tälläinen priimakunnossa oleva boksi mummulan kirstuun on eksynyt, voi siitä saada 300€ ja korkkaamattomasta warband-laatikosta helposti 80€. Suomessa on tietysti vähän pienet markkinat ja tuskin kukaan montaa rahaa antaa täällä, mutta laittaa Ebayhin niin hilloa tulee kuin Pelle Hermannilta plättyjen päälle. Mordheim on myös saatavilla PC-pelinä.

Necroblog2Necromunda

Necromunda julkaistiin Games Workshopin toimesta 1995, jolloin tuli ensimmäinen ja viimeinen laatikko. Silti tätä cyberpunk-skirmish-peliä pelataan vieläkin kuin mölkkyä mökeillä. Necromunda on Mordheimin tavoin hieman roolipelipohjainen kokonaisuus, jengiläiset ostavat aseita ja saavat lisää kokemusta kun ampuvat toisiaan helvetillisessä industrialpunk-musiikkivideon lavasteissa. Necromunda vaatii myös ison ja täyteen rakennetun pöydän toimiakseen ja siksi aloituslaatikossa on paljon pahvia josta saa tehtyä erilaisia rakennuksia ja torneja. Jengien määrää on vaikea laskea koska se riippuu mitä ja kenen tekemää laitosta käytetään, GW itse julkaisi 17 jengiä joista jotkut olivat vapaasti saatavilla mutta jotkut olivat vain postitilauksen takana. Postitilaus-käytäntö on muuten ihan paskaa vieläkin. Necromundan aloitussetin saa heittämällä 100€ tiskiin, mutta jos löytyy kaikki nappulat yms. niin saa siitä maksaa 130€. Necromundan figuurit ovat asia erikseen, sillä siellä on melko harvinaisia helmiä joista jotkut huutavat 400-600 euroa per äijä. Perusjengin hinta on 100 euroa, mutta halvemmallakin saa kun jaksaa etsiä.

Blood Bowl Box ArtBlood Bowl

Games Workshopin vieläkin supersuosittu fantasiajalkapallo menee kuin kuumille kiville niillekin, jotka eivät muuten kiinnostu urheilupallosta. Herramme vuonna 1987 tuli englannista Games Workshopin haltiapallopeli joka irvaili amerikkalaiselle jalkapallolle ja kaikelle mitä se edusti.
Blood Bowl on tullut pitkän matkan ja muuttunut paljon siitä mitä se silloin ‘87 oli. Nykyinen laitos on neljäs, joka on muuttunut elävien ja kuolleiden mittelöksi. Nykyinen Living Rulebook on siis Citadelin puolelta kuollut, koska jätkät eivät tehneet pelillä tarpeeksi hynttyä joten oli parempi laittaa vanhat muotit paskaksi ja tehdä jotain muuta. Nykyään jos tahtoo Blood Bowlin kannattaa suosiolla ostaa GW:n nykyisiä tuotteita ja väsätä niistä kuin upottaa rahaa 4. edikan boksiin. Boksissa tulee mukana kaksi joukkuetta: ihmiset ja örkit. Mukana on myös pelikenttä sekä liput, laput, nopat ja vanhat säännöt. Nopat ovat Blood Bowlissa erilaiset, sillä luvut ovat korvattu erilaisilla ikoneilla. Noppia on helvetin vaikea löytää jos tahtoo aidot. Hinnat sahaavat laitoksesta ja kunnosta riippuen siinä 50-150€ väliä. Eri asia on vielä joukkueet, sillä niitä valettiin metallista ja niidenkin valmistus on loppunut GW:n tapettua Specialist Games -jaostonsa. Joukkueita on kuin piruja parlamentissa, noin 24 käyttäen nopeaa laskutoimitusta ja huonoja lähteitä. Jokaisella joukkuella oli omat Citadelin valmistamat nappulat. Nykyään kun pelin suosio jatkuu on mukaan tullut kolmannen osapuolen yrittäjät kuten Impact Miniatures ja Willy Miniatures. Tässäkin mennään ihan joukkueen suosion, valmistajan sekä kunnon mukaan jos hintapolitiikkaa mietitään. Wanhat tinaukot Citadelilta ovat siinä 60€ hintaluokassa per tiimi ja kolmannen osapuolen tiimit satasen paikkeilla.

Loppukaneettina voin sanoa että figuureja ei kannata myydä.