On taas se aika vuodesta, kun on hyvä todeta, että tulipas niin paljon pelejä, että niitä kaikkia ei mitenkään ehdi pelata läpi. Ei vaikka olisi halunnut. Ja tänä vuonna joutuu toteamaan myös sen, että muutama titteli on tässä kirjoitushetkellä vielä tulematta. Eli tämä peli on jo hävitty. Game over good sir.

20151108 125621Olen tehnyt tämän saman toteamuksen jo useampana vuotena peräkkäin eikä tilanne ole ainakaan helpottunut. Tässä kirjoittaessa katse hakeutuu auttamatta pelihyllyn pölyisille hyllyille jossa kymmenet ja kymmenet pelikotelot seisovat nätissä rivissä edelleen odottaen vuoroaan. On rivi jossa on kaikki PS3-pelit, rivi jossa komeilee PS4-pelit, on rivi jossa on kaikki PC-pelit ja sitten on myös tuo hyvin surullinen rivi jossa on pelaamattomat Xbox 360 -pelit… siis ne joita en ole ehtinyt pelata läpi tai edes välttämättä kokeilla. Masentavaksi tämän seikan tekee se, että nämä pelit ovat niin kutsutulta “vanhalta sukupolvelta”. Uusi uljas sukupolvi on jyllännyt jo kohta kaksi vuotta ja senkin kirjasto alkaa näyttää aika isolta.

Minulla on se etu puolellani, että useampikin peli tipahtaa kätöseen ihan noin työn puolesta. Näin on ollut jo muutaman vuoden ja tämä etu näkyy myös pelihyllyssä. Se voi paksusti. Hyvin paksusti. Suomalainen-keski-ikäinen-mies-paksusti. Pelkään, että sen terveys pettää. Mutta minkäs teet, kun herkkuja vain tulee liikaa. Tästä pääsemmekin sutjakkaasti tämän kertaiseen ongelmaani. Niin paljon pelejä. Niin vähän aikaa.

Vuorokaudessa on omien laskujeni mukaan 24 tuntia. Olen tarkistanut asian useasti ja aina tulos on sama. Siltikin tuntuu, että vuorokauden tunnit eivät riitä yhtään mihinkään. Jos nukun kahdeksan tuntia ja vietän kahdeksan tuntia töissä niin minulle jää yhteen vuorokauteen vielä kahdeksan tuntia “ylimääräistä aikaa”. Siitä ajasta toki osa menee työmatkoihin, kotiaskareisiin kuten syömiseen ja siivoamiseen sekä parisuhteen hoitamiseen. Joskus yritän myös yhdistellä näitä ylimääräisiä missioita samaan pakettiin pelaamisen kanssa. Toteutus on usein välttävä tai huono. Kahdeksasta tunnista käytettäväksi jääkin siis aika paljon vähemmän kuin voisi olettaa. Voisi sanoa, että sellaista todellista vapaata aikaa on varmaankin vain ihan kahdesta tunnista neljään tuntiin… mikäli sattuu hyvä päivä. Toki… viikossa se tekee jo reippaasti yli kymmenen tuntia pelaamista ja muuta kivaa, mutta… mutta… Tahdon enemmän.

2015 10 30 00009Tahdon ajaa rekalla Ruotsista Norjaan ja sieltä pitkää reittiä Saksaan. Saksasta haluan matkata itä-Eurooppaan josta käännyn takaisin keski-Eurooppaan. Voin upottaa tähän rakkaaseen peliin helposti monta monta tuntia yhdellä istumalla. Euro Truck Simulator vaatii aikaa. Haluan myös heiluttaa miekkaa ja meisseliäni Geraltin housuissa noitien ja muiden pyllyhaisuleiden naamaan. Ratsastaa hevosella maisemia tutkien, auringonlaskusta nauttien, keskustella kyläläisten kanssa ja ratkoa heidän mystisiä ongelmiaan. Olen myös innokas salamurhaaja ja sitä pääsisin helposti harrastamaan Lontoon teollistuville kaduille Fryen kaksosten saappaissa. Jasonille lupasin, että “Juu, pelataan yhdessä Divinityä.” Sekään ei kuulema ole ihan kahdessa illassa purkissa se peli. Metal Gear Solid ja sen Haamu Kipu kellottaa kuulema helposti 50-100 tuntia pädiläpsyttelyä mikäli siihen lähtee. Lista on pitkä ja kyllähän te tiedätte mitä minä tarkoitan. Tämä on kuin pihviravintola jossa eteeni tulee aina uusi pihvi vaikka en olisi ehtinyt syödä edellistä pois.

Pöydälläni on niin monta pihviä, että en enää tarkkaan tiedä mitä niistä minun pitäisi syödä. Onko niistä jokainen ansainnut tulla syödyksi? Pitäisikö jokaista haukata vähän vai kenties syödä useampi ja vain katsoa Youtubesta video siitä miltä ne muut maistuu? Toinen pihvi voi olla herkullinen kahdeksan haukun ateria, kun taas toinen voi vaatia 20 haukkua ennen kuin olet päässyt edes puoleen väliin. Ja sitten on ne pihvit mitkä maistuvat hyvältä vain kaksi ensimmäistä haukkua… Ja ne jotka maistuvat ihan puulta kaksi ensimmäistä haukkua, mutta muuttuvat sen jälkeen kielen vieviksi aterioiksi. Niin… ja sitten on ne kestopihvit joita voi syödä joka päivä pari haukkua etkä periaatteessa etene yhtään mihinkään.

20151108 130842Kaiken tämän jälkeen on oikeastaan aivan absurdia edes valittaa tällaisesta ongelmasta. Tämä kuuluisan ensimmäisen maailman ongelma on silti vaivannut minua jo vuosia ja se rehellisesti sanottuna vaivaa minua. Enkä ole siihen ratkaisua keksinyt. Vika on tietenkin siis minussa. Ajankäyttöä voisi aina selkeyttää sekä tehostaa. World of Tanksille ja War Thunderille voisi omistaa vain yhden tietyn päivän viikosta, Hearthstonea pelataan vain paskalla istuessa, mörpit laitetaan pannaan kokonaan ja paskalta tuntuvaa peliä ei pelata tuntia enempää. Steam-aleista ostettuja vanhuksia ei pelata koskaan ja Humble Bundlet jätetään katsomatta. Vita otetaan mukaan sänkyhommiin sekä töihin, mitään harrastuksia en jatka enkä uusia aloita, yöunet voi jättää kuuteen tuntiin helposti. Kavereita voi ‘nähdä’ Destinyssä, GTA Onlinessa sekä World of Tanksissa. Ja sitten ylijäävällä ajalla pelataan isoja pelejä kuten Witcher 3, Fallout 4 tai vaikkapa Metal Gear Solid 5.

Minua hirvittää se ajatus kuinka monta peliä jää taas tänä vuonna pelaamatta. Olen pelaaja ja pelit ovat minulle hyvin rakkaita. Voisinpa nauttia niistä jokaisesta omassa rauhassa. Nuuhkia niitä päästä varpaisiin ja tutkia niitä loputtomiin. Vihaan aikuiselämää ja sen asettamia sosiaalisia velvoitteita. En pyytänyt tätä.