Jahas... Elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Noh, "blogikirjoitus".

Mitään pitkiä, kauniisti eteenpäin soljuvia tekstikokonaisuuksia minulta on aika turha odottaa. Kuhan nyt annan näppäimistön laulaa ja katson minkälaista tekstiä sitä alitajunta on näytölle oksentanut. :D

Ensimmäinen aihe mistä kirjoitan on vaivannut itseäni jo pidemmän aikaa ja todelliseksi tämä kyseinen ongelma tulee yleensä seuraavanlaisen kaavan jälkeen:

1. Katsot elokuvaa, luet kirjaa tai pelaat peliä joka tekee normaalia suuremman vaikutuksen ajatusmaailmaasi.
2. Tämän jälkeen mikään viihdemaailman tekele ei tunnu mm. yhtikäs miltään. Noh, ainakaan hetkeen.

Vaikka ei tuossa kaavassa ole kuin kaksi hassua vaihetta niin joka kerta se vain yllättää. Viihteessä on minulle nimittäin suurempikin tarkoitus kuin pelkkä viihde. Pyrin viihteellä (pelit, elokuvat kirjat) hakemaan elämyksiä ja silloin tiedän, että teos on normaalia parempi kokemus, kun se saa ajatukseni sinkoilemaan pääkopassa ja muuttaa maailmankuvaani sekä minua ihmisenä. Onneksi merkittävä osa viihdemaailman teoksista onkin näitä onnistuneita teoksia jotka oikeasti muuttavat ja jättävät positiivisen olon pitkäksikin aikaa.

Mutta sitten päästäänkin niihin teoksiin jotka antavat niin voimakkaan tunnelatauksen ja kokemuksen, että samalla kun niistä saatu informaatio valtaa aivosi se ottaa muilta "kilpailevilta" teoksilta niiden vetovoiman pois. Nyt siis tarkoitan hyvin harvoja ja valittuja viihdemaailman supertähtiä eli luokassamme Mass Effectit, GTA:t, Inceptionit, Interstellarit, Musashit jne.

Nämä ovat juuri sellaisia mitä tahdonkin viihteeltäni. Sellaisia jotka muuttavat minua ihmisenä. Ja vaikka näiden teosten kanssa jaettu kokemus on palkitseva, täynnä kokemuksia ja rikkauksia, niin samalla ne vievät palan sielustasi pois.

Näitä "mikään ei tunnu miltään" -hetkiä on tapahtunut elämäni aikana monesti aikaisemminkin mutta silti joka ikinen kerta tämä olotila pelottaa ja saan päähäni ajatuksia ja kysymyksiä siitä, että mitä jos mikään peli ei enää saa minun mielenkiintoani heräämään? Mitä jos jokainen tulevaisuudessa näkemäni ja kokemani elokuva on karvas pettymys? Mitä jos mikään viihde, joka on elämässäni aina ollut yksi tärkeimmistä asioista, ei enää saakkaan rakkauttani syttymään?

Onneksi pelkoni ovat turhia! Totta kai eteen tulee taas toinen toistaan upeampia teoksia ja pääsen taas nauttimaan upeista kokemuksista joita viihdemaailma eteeni puskee! Tuossa on Witcher 3 odottamassa syksyn alkua ja tiedän varmasti, että se tulee taas liimaamaan minut ruudun ääreen päiväkausiksi. :D

Tämä on vain todella ärsyttävä ja turhauttava vaihe joka on nyt meneillään... Onko muilla samanlaisia "kuivia" kausia? Miten te yleensä selviätte näistä?

 

P.S. Ajatus lyö tyhjää eikä tässä oikein keksi mistä kirjottaisi. =) Laittakaa kommenteihin mistä haluatte lukea. Aihe voi olla aivan mitä tahansa. :D